Viivi on 2010 syntynyt Pohjanpystykorva narttu eli Pohjis. Hän on iloinen ja rakastaa uimista, saunomista ja metsästystä. Niin kuin yleensäkin Pohjiksilla Viivilläkin riittää energiaa kaikenlaiseen puuhasteluun luonnossa, metsällä ja lenkillä. Metsästyskokemusta on kahdelta syksyltä ja talvelta; metsäkanalintuja (ja oravia) haukkuu, etsii ja noutaa, jäniskin on Viivin hätyyttelystä onnistuttu kaatamaan.
lauantai 13. huhtikuuta 2013
tiistai 2. huhtikuuta 2013
Tiineys edistyy...
Tänään käyty ultraäänellä toteamassa, että vähintään kolme pentua on tulossa.
Laskettu aika 2.-3.5.2013.
Laskettu aika 2.-3.5.2013.
perjantai 8. maaliskuuta 2013
Odotusta
Viikon verran vierailtiin Santun luona ennen kuin onnistui astutus 1.3.
Nyt odotellaan tuleeko vale- vai oikean raskauden merkkejä.
Jos onnistuu, pennut syntyvät toukokuun alussa jalostusneuvojan hyväksymästä yhdistelmästä:
http://jalostus.kennelliitto.fi/frmSukutaulu.aspx?RekNoE=ER32650/10&ReknoI=ER19577/10
torstai 21. helmikuuta 2013
Astutus?
Helmikuun 13. alkoi tiputtelu. Santun luokse tarkoitus lähteä maanantaina 25.2. Saapa nähdä onnistuuko astutus. Lisää informaatiota sen jälkeen.
sunnuntai 4. marraskuuta 2012
Kauden saldo
Metsästyskauden saldoksi tuli: kaksi metsopoikaa, yksi koppelo, kaksi teertä, yksi sorsa ja yksi minkki.
Seuraavaksi vielä yritetään hirveä.
Seuraavaksi vielä yritetään hirveä.
torstai 4. lokakuuta 2012
tiistai 4. syyskuuta 2012
Kaiken viljan koira
Lauantaina 25.8. Viivi seisoi kolmea sorsaa rantakaislikossa, yksi niistä saatiin ammutuksi.
Viivi nouti sen järvestä pyytämättä.
Perjantaina 31.8. hiekkatiellä juoksi minkinpoikanen auton edestä ryteikköön. Laitettiin Viivi perään ja pienen rähinän avulla sai Viivi minkin pakenemaan puuhun. Haukun jälkeen isäntä ampui minkin.
Viivi viimeisteli työn ravistamalla elukkaa ja puremalla selkärankaa muutaman kerran edestakaisin, rutina vain kävi : )
Autoon piti tyttö kuitenkin loppumatkaksi ottaa, vaikka haju teki häijyä.
Vajaa viikko vielä ja päästään tositoimiin metsäkanalintujen kanssa.
Viivi nouti sen järvestä pyytämättä.
Perjantaina 31.8. hiekkatiellä juoksi minkinpoikanen auton edestä ryteikköön. Laitettiin Viivi perään ja pienen rähinän avulla sai Viivi minkin pakenemaan puuhun. Haukun jälkeen isäntä ampui minkin.
Viivi viimeisteli työn ravistamalla elukkaa ja puremalla selkärankaa muutaman kerran edestakaisin, rutina vain kävi : )
Autoon piti tyttö kuitenkin loppumatkaksi ottaa, vaikka haju teki häijyä.
Vajaa viikko vielä ja päästään tositoimiin metsäkanalintujen kanssa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
